Tämä on soundtrack niihin päiviin, kun ei ole kiire mihinkään eivätkä velvoitteet paina. Torkkupeitteeseen kääriytyneenä voi juoda teetä ja antaa ajatusten vaellella.

Norjalaisduo on useamman vuoden tauon jälkeen pukannut ulos levyn, joka jatkaa aivan samalla linjalla kuin aikaisemmatkin. Tässä ei ole mitään kovaa tai rajua. Reippaimmatkin kappaleet ovat bossanovan pehmeitä. Akustiset kitarat helisevät ja miehet kuiskaavat stemmoissa. Iki-ihana Feist raikastaa äänellään paria kappaletta.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Tämä romaani sopii hyvin tälle listalle, vaikka ei musiikkiosaston aineistoa olekaan. Kirjailija Suonna Kononen tunnetaan myös muusikkoudestaan: viimeisimmät vuodet hän on luotsannut kantriyhtye Huojuvaa Latoa. Esikoisromaaniinsa hän onkin sitten ladannut valtavan määrän musiikkiviittauksia. Erityisesti progressiivisen rockin tuntijat kokevat kirjaa lukiessa lämpimiä tuntemuksia.

Monella tavalla romukuntoon päätynyt proge-yhtyeen kosketinsoittaja riuhtaisee ja lähtee matkalle kohti Jäämeren rantaa. Tarinassa kuvataan lämpimän humoristisesti keski-ikäisten musamöhisten ja toistensa hapokkaassa seurassa marinoituneiden muusikoiden maailmaa.

Minäkin viihdyin näiden tyyppien seurassa, vaikka välillä jutut olivatkin aika väsyneitä. Semmoisia ne jutut tuppaavat olemaan, kun tie vain jatkuu ja kaikki paremmat jutut on jo kerrottu. Ja seuraavaksi aion ottaa kuunteluun Rick Wrightin soololevyt, joiden olemassaolosta en tiennytkään ennen tämän kirjan lukemista.

Lisävinkki: Huojuvan Ladon uusimmalla levyllä Utopia, Texas on kappale nimeltä Tie päättyy meren rannalle, mikä ei suinkaan ole minkäänlainen sattuma.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Emmi Kujanpää yhdistelee estoitta suomalaista ja bulgarialaista kansanmusiikkia ja todistaa, että musiikki ei tosiaankaan tunne rajoja. Kujanpää törmäsi nuorena opiskelijana Töölön kirjastossa Trio Bulgarkan levyyn ja rakastui.
Trion laulajat olivat kuuluisan Le Mystère des Voix Bulgares -kuoron entisiä solisteja. Kujanpää opiskeli bulgarialaista laulutekniikkaa mysteerikuoron johtajan Dora Hristovan oppilaana ja tekee yhä yhteistyötä kuoron lauluakatemian kanssa. Soololevy Nani on tuon yhteistyön tulos.
Levyn kappaleet ovat Kujanpään säveltämiä, sovittamia ja pääosin sanoittamia. Lauluäänten lisäksi levyllä kuullaan Kujanpään kannelta, Eero Grundströmin harmonia, Jarkko Niemelän trumpettia ja Sauli Heikkilän kurkkulaulua ja morin huuria. Kaunista, intensiivistä musiikkia naisena olemisesta.

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Harmonikkataiteilija Markku Lepistö on tutkinut soittimensa varhaishistoriaa ja on nyt julkaissut levyllisen eurooppalaisia 1800-luvulla sävellettyjä harmonikkateoksia, joita ei liiemmin ole ennen kuultu. Sävellykset ovat pääasiassa kepeitä pikkukappaleita ja mukana on mm. pariisilaisen mademoiselle Louise Reisnerin moniosainen teos Thême Variê Très Brillant, joka tutkimusten perusteella on varhaisin tunnettu klassinen harmonikkasävellys - vuodelta 1836.

Levyn musiikki vie 1800-luvun eurooppalaisen hienomman väen illanviettojen tunnelmaan. Mukana on hienostuneita tansseja ja aikakauden suosittujen oopperoiden ja operettien pohjalta tehtyjä pikkukappaleita. Lepistön kanssa ajanmukaista tunnelmaa luo Ilpo Laspas pianolla ja cembalolla.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Tamperelainen laulaja-lauluntekijä ja kulttuurin monitoimimies Janne Laurila on ehtinyt julkaisemaan tänä keväänä jo kaksi levyä. Jazzyhtye Hot Herosin kanssa yhteistyössä syntynyt Nuotiosavua -levy on soljuvaa jazztunnelmointia. Soololevy Janne, tuu jo tänne! tarjoaa rouheampaa otetta.

Janne, tuu jo tänne! -levyllä tekijäkumppanina on mm. Räjäyttäjistä ja Talmud Beachista tuttu Mikko Siltanen. Levy on äänitetty kotistudiomeingillä, ja Siltanen ja Laurila soittavat lähes kaikki instrumentit kaksin. Yhteistyön tuloksena on syntynyt luonteikas, hyvällä tavalla suoraviivainen levy, jossa ei ole liikaa siloiteltu kulmikkuutta pois.

Räyheä kitarasärö ja tymäkkä basso luovat tumman pohjasoundin, joka yhdistettynä Laurilan kuulaaseen ja pelkistettyyn lauluun on vastustamaton yhdistelmä. Laurilan tekstit ovat pohdiskelevia, hieman melankolisesti maailmaa tarkastelevia. Poikkeuksena on Roskia visiiriin –kappale, jossa on hauskoine taputuksineen hyväntuulinen, lähes hilpeä tunnelma. Levyn rauhallisinta antia edustavat Salaliittoteoria akustisine kitaroineen ja haikea Maailma menee menojaan.

Tarkoituksellista tai ei, teksteistä nousee mieleen koronavuoden tunnelmat. Jo avausraita *Jättiläisen askeleet *vie ajatukset pitkään eristäytyneisyyteen: “Vedä takkisi niskaan, on mennyt ikuisuus, kun viimeks kävimme missään, tähän kämppään tukehtuu”. Päätöskappaleessa Kaikki kesken jää unelmoidaan jo normaalista: ”Kohta tuun, kohta täytyy jälleen matkustaa”.

Hieno, vahvatunnelmainen levy, joka jää kuunteluun jatkossakin.

Tiiu, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Monen muun tenorin tavoin amerikkalainen oopperalaulaja Michael Spyres (1980-) aloitti laulajan uransa baritonina. Hänen äänessään on säilynyt tumma baritoninen sävy ja vahva alarekisteri. Hän pitääkin itseään lähinnä baritenorina. Baritenori on matala tenoriääni tai baritoni, jolla on lähes tenorin ääniala. Baritenoriäänen kunniaan nostanut Gioachino Rossini sävelsi vakaat, arvokkaat miesroolinsa baritenorille ja nuoret rakastajat kevyemmille tenoriäänille.

Michael Spyres on koonnut albuminsa BariTenor ohjelmiston aarioista, jotka on joko sävelletty baritenorille tai joita ovat esittäneet sekä tenorit että baritonit. Levyn 18 raitaa kurottavat pari vuosisataa Mozartista Korngoldiin, joukossa sekä oopperan perusrepertuaaria että Ètienne-Nicholas Méhulin ja Gaspare Spontinin tapaisia harvinaisuuksia. Omat suosikkini levyn esityksistä ovat Tonion prologi Si può? Si può? Ruggero Leoncavallon oopperasta I pagliacci (Pajatso), ehkä siksi, että siinä Spyresin ääni on puhtaimmin baritoninen, sekä leikkisän teatraalinen tulkinta Rossinin Figaron parturin aariasta Largo al factotum.

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Vaikka Maa ilmasta -yhtye onkin nykyään helsinkiläinen, tällä esikoisalbumilla muistellaan vielä Jyväskylän juuria. Tosin Jyväskylä-viittauksia annetaan ainoastaan kappaleiden nimissä, kyseessä nimittäin on instrumentaalimusiikki. Musiikillisia viittauksia en ole huomannut, ei kuulu maakuntalaulua saati Harjun iltasoittoa.

Albumi on erittäin tunnelmallinen matka, jossa erilliset kappaleet on sidottu tauottomaksi kokonaisuudeksi. Kappaleissa hyödynnetään myös esimerkiksi luonnon ääniä tunnelmien luomisessa. Tämä kuvaus kuulostaa pahemman luokan progelta, mutta tahtilajivaihdosallergikkojen ei tarvitse pelätä: tämä ei ole pienestä hörhöilystä huolimatta mitenkään vaikeaa musiikkia. Useimmat kappaleet ovat kitarariffivetoista pop-rockia, tempoiltaan rauhallisia ja melko toisteisia, mutta silti sen verran vaihtelevia, että mielenkiinto pysyy hyvin yllä. Tyylitaju on kohdallaan.

Hipsterityyliin ainoa saatavilla oleva fyysinen tallenneformaatti tästä albumista on c-kasetti. Jyväskylän kaupunginkirjastossa emme enää vuosiin ole hankkineet c-kasetteja lainakappaleiksi. Tämä albumi kuitenkin kuuluu ilman muuta kirjaston Jyväskylä-kokoelmaan. Kasettia voi siis kuunnella pääkirjastossa ja halutessaan siitä voi tehdä itselleen kopion vaikkapa digitointitilassa. Tai kuunnella suoratoistopalvelusta, miten vaan, suosittelen kaikille!

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Onhan se kuunneltava, kun fadon prinsessa levyttää albumillisen fadon kuningattaren musiikkia. Amália Rodriguesin syntymästä tuli heinäkuussa 100 vuotta ja Mariza juhlisti tätä julkaisemalla uusia versioita Amálian ikivihreistä. Mariza ja myös upean Transparente-levyn (2005) tuottanut brasilialainen Jaques Morelenbaum ovat sovittaneet laulut salonkikelpoisemmiksi, mikä saattaa ärsyttää piintyneimpiä Amália-faneja. Toisaalta, jos haluaa identtisen esityksen, voi palkata imitaattorin. Marizan ääni soi ehkä hieman tummemmin kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta niinhän sen kuuluukin.

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Vaikka Laura Marling on suomalaisille tuttu lähinnä parista cover-raidasta Pinky Blindersissa, brittiläinen folklaulaja-lauluntekijä on kotimaassaan iso nimi. Marlingin kaikki levyt ovat olleet ehdolla kuta kuinkin kaikkiin sikäläisiin musiikkipalkintoihin. Myös uusin, järjestyksessään seitsemäs sooloalbumi, Song for Our Daughter on jo samalla tiellä. Levyn teemana on äidin antamat elämänohjeet kuvitellulle tyttärelle tai oikeastaan lauluntekijän jälkiviisaat vinkit nuorelle itselleen. Albumi on tuotettu riisutun tyylikkäästi, laulu ja kitara edellä. Levyn ehkä hienoimmassa laulussa Blow by Blow’ssa Marlingin kitara vaihtuu pianoon. Levyä voi suositella Joni Mitchellin ystäville: älykästä, introverttiä ja kaunista.

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Tässäpä inspiroiva ja tiedonjanoa lisäävä kirja musiikista. Kirjaan valitut aiheet ovat kiitettävän monipuolisia musiikin ja soitinten fysiikasta erilaisiin musiikkikulttuureihin, ja on kirjassa useampi esimerkki jopa muiden eläinten musikaalisuudesta. Seuraavan sivun aihe on aina jotain ihan muuta kuin edellinen, eli lukija ei tosiaan pääse kyllästymään.

Musiikkiin perehtyneelle aikuislukijalle tässä ei välttämättä ole kovin paljon uutta tietoa, mutta voisin hyvin kuvitella lapsen saavat tästä paljon irti. Innostavasti kerrotut esimerkit varmasti houkuttelevat hakemaan aiheesta lisää tietoa. Useimmista asioista kerrotaan juuri sopivasti: vähän enemmän kuin pelkkä pintaraapaisu, mutta ei liian pitkästi, ettei lukijan jaksaminen lopu kesken.

Kuvituksesta pidin myös: on mukavan värikästä, informatiivista ja viihdyttävää. 100 asiaa -kirjasarjassa on käsitelty mm. historiaa, ruokaa, valtameriä ja avaruutta, eli jos tyyli miellyttää, niin siitä vaan tutkimaan muitakin aihealueita.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Tämä vinyylilevy ei ole mikään varsinainen uutuus, sillä se on julkaistu jo vuonna 1981. Levy on majaillut musiikkiosaston käsikirjastossakin lähes nelisenkymmentä vuotta, mutta tietokantaan sen tiedot vietiin vasta äskettäin, minkä ansiosta levy on nyt paremmin asiakkaiden saatavilla ympäri Suomen.

Flamencokitaristina edelleen yli 70-vuotiaana suurta suosiota nauttiva Juan Martín inspiroitui Pablo Picasson taiteesta vuosikymmeniä sitten ja teki levyn, jonka jokainen kappale pohjautuu johonkin Picasson maalaukseen. Picasso portraits julkaistiin vuonna 1981, tasan 100 vuotta Picasson syntymän jälkeen. Martín taustabändeineen (mm. Simon Phillips rummuissa ja John Gustafson bassossa) yhdistelee levyllä taiturillista ja tulista flamencokitarointia progressiivisen rockin elementteihin kiehtovalla tavalla. Lopputuloksena on vivahteikasta musiikkia, josta löytää uutta monenkin kuuntelukerran jälkeen. Musiikki on Martínille ennen kaikkea voimakkaiden tunteiden välittäjä, aivan samoin kuin maalaustaide oli Picassolle.

p.s. Picasson maalauksista löytyy lisätietoa tämän listan teoksista.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Pikkasen menee sosiaalipornon puolelle, kun panen levyn soimaan! Onko Suomen Keith Richards edelleen vedossa vai ei! No, onhan se. Kitara soi mallikkaasti ja vaikka äänessä alkaa kulunut elämä kuulua, niin ei se menoa haittaa.

Hitaampi Shot full of Love, no se vaan on kaunis! Vanha pukki herkistyy, kun löytyy Se Nainen, jonka jalkojen juuren voi sydämensä tiputtaa. Kitarat soi kauniisti ja rosoinen ääni voisi jopa saada herkemmän ihmisen liikuttumaan.

Sangen kiinnostava valikoima Andyn suosikkeja, ehkä tyyliin ”jokaiselle jotain”. Vannoutuneen Hanoi-fanin levyhyllyyn pakollinen täyte, vaikkei kaikista biiseistä pitäiskään. Meikäläisen makuun hitaammat biisit ei oikein uppoa, mutta heti, kun tahti nopeutuu, alkaa varpaat heilua.

Joskus 80-luvun puolivälissä Punkaharjulla pienimuotoisilla rockfestareilla olin yksi harvoista ihmisistä, kun lavalle asteli n. klo 15 tuntematon porukka nimeltä Hanoi Rocks. Se oli rakkautta ensi kuulemalta!

Funnel of love, Hot Night in Texas ja Shot full of Love. Motorbiking on kuin palaisi jonnekin kauas 80-luvulle. Nämä ensikuulemalta kiinnostavimmat. Vaikka eihän Andy näihin covereihin mitään maailmoja mullistavaa ole keksinyt, mutta haitanneeko tuo.

Sirkka, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Yksi kirjaston musiikkiosaston kaikkien aikojen lainatuimmista levyistä on vuonna 1991 julkaistu Metallican Metallica (tunnetaan myös nimellä The Black Album). Tuo monia genrensä klassikoita sisältävä albumi täyttää tänä vuonna siis jo 30 vuotta. Juhlan kunniaksi levystä julkaistaan uudelleen masteroitu versio, joka tulee tietysti löytymään myös kirjaston kokoelmasta. Kolmen cd-levyn boksi sisältää alkuperäisen albumin uudelleen masteroidun version lisäksi kaksi levyllistä bonusmateriaalia: mm. liveäänityksiä, demoja ja erilaisia miksauksia. Suosittelen!

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Pitkän linjan jazzkitaristi Pat Metheny on urallaan ylittänyt genrerajoja, osannut uudistua, ja yllättääkin. Uusimpana aluevaltauksena on levyllinen klassista kitaramusiikkia. Merkillepantavaa on, että Metheny esiintyy levyllä esisijaisesti säveltäjänä, solisteina kuullaan klassisen kitaran huippunimiä.

Levyn aloittava Four Paths of Light on neliosainen sarja soolokitaralle. Solistina on huikea Jason Vieaux, joka on aiemminkin ollut tekemisissä Methenyn sävellysten kanssa; Vieauxin yksi menestyksekkäimpiä albumeja on Images of Metheny, jolle hän on versioinut Methenyn jazzkappaleita soolokitaralle barokkityyliin.

Kuusiosaisen Road to the sun -teoksen esittää taiturimainen Los Angeles Guitar Quartet, joka on tunnettu innovatiivisesta otteestaan.

Pat Metheny tulkitsee itse levyllä yhden kappaleen, kitaralle sovitetun Arvo Pärtin pianoteoksen Für Alina. Instrumenttina on sekä rakenteeltaan että soinniltaan hämmästyttävä 42-kielinen kitara, joka on ulkomuotonsa perustella nimetty osuvasti Pikassoksi.

Road to the sun on huikean kaunis ja koskettava levy. Ehdoton suositus sekä Pat Methenyn, että klassisen kitaramusiikin ystäville.

Tiiu, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Makkonen hakkaa Andyn mennen tullen, sori vaan Andy. Young Drunks & Old Alcoholics jonkinlaista sarkasmia, ironiaa? Makkonen ei elämänohjeita jakele, kunhan toteaa tapahtuneen! Everybody's Nobody on ehdoton suosikkini, vaikka koko albumi rullaa kerrassaan komeasti. Kyllä kuulee, että tekijät ovat rautaisia ammattilaisia, joilla takana vuosikymmeniä kovaa duunia. Minä pidän siitä, että saan sitä mitä tilaan, ei ikäviä yllätyksiä vaan tuttua ja turvallista. Tämä on sitä ihan 100%:sti. Antisocialite on hyvä esimerkki siitä, että kerrankin hidas balladi uppoaa meikäläiseenkin. Kaunista, eikä yhtään lällyä!

Makkosen lastenkirja Makke ja Nupu kannattaa myös tsekata.

Sirkka, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Suomalainen Moon Shot tekee energistä, suurille lavoille omiaan olevaa rockia mieleen jäävillä melodioilla ja tarttuvilla riffeillä. Yhtyeen tuoreesta esikoislevystä on jo kirjoitettu paljon, eikä ihme, onhan sen tekijöinä varsin nimekästä porukkaa ja jälki on mitä mainiointa. Esimerkiksi Levyhyllyt -blogin Ari Väntänen yltyy kehumaan muutamia albumin kappaleita parhaiksi rock-biiseiksi vuosiin jopa kansainvälisessä mittakaavassa. Aika paljon sanottu, mutta kyllähän tätä musiikkia mielellään kuuntelee – uudestaan ja uudestaan.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Amerikkalaisen indiefolk-yhtyeen levyä kuunnellessa on kiitollinen siitä, että cd:n tekstiliitteessä on laulujen sanat: bändin laulaja ja biisintekijä John Darnielle on ennen kaikkea tarinankertoja. Sanoista on saatava selvää, jotta levystä saa kunnon otteen. Bändi soittaa kyllä tyylillä ja ilmavasti, mutta kertakuuntelulla levystä ei korvamatoja tartu. Kuuntele siis kuin sadunkertojaa ja levy palkitsee!

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Puhkisoitettujen poprock-klassikoiden uudet sovitukset tuovat parhaimmillaan kappaleisiin uuden näkökulman. Uuden tulkinnan pitäisi pyyhkiä alkuperäinen versio kuulijan mielestä pois, ainakin hetkellisesti. Jos se ei siihen pysty, uusi versio on turha.

Miljoonasateen ja Jyväskylä Sinfonian yhteinen projekti tarttuu siis melkoiseen haasteeseen. Sinfoniaorkesteria on todella vaikea (mahdoton?) saada svengaamaan rockbändin tapaan. Siksi tällä levyllä minun mielestäni parhaiten onnistuneita ovat hitaat kappaleet Runoilija II ja Askeleet kahdelle, joissa päästään hyödyntämään ison kokoonpanon koko ilmaisuvoimaa majesteetillisen tyylikkäästi.

Yrityksen puutteesta ei voi moittia. Sovituksissa ei todellakaan ole menty helpoimman kautta, vaan biisit on purettu paljaiksi ja rakennettu alusta alkaen uudelle kokoonpanolle. Kappalevalinnat ovat myös kiitettävän rohkeita.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Briteistä jysähti jälleen, sillä näiltä ukoilta ei vauhti lopu kesken kaiken! ”Nappisten” uusin levy tarjoilee takuuvarmaa rähinää ja aggressiota kaikille metallisesta metelistä diggaaville.

Tällä kertaa sävellysvastuu lepää ainoastaan basisti Shane Emburyn harteilla ja biiseissä vilahteleekin mukavasti erilaista kikkaa ja progressiota. Mutta eipä hätää, ei Napalm Deathin uusinkaan tuotos vielä täyttä taidemusiikkia ole, vaan homman nimi on edelleen grindaaminen loppuun asti. Hiki haisee, rapa roiskuu ja turpiin tulee. Eikä pelkästään lyriikoissa, joissa ruoditaan maailman tilaa hyvin kriittiseen sävyyn.

Elikkä jos on energiat alhaalla niin tässä täsmälääkettä: farkkuihin lisää reikiä, levy soimaan ja eiku joraamaan!

Tomi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Brittiläisen indie rock -bändin Nothing But Thievesin kolmas albumi Moral Panic on edeltäjiään hajanaisempi kokonaisuus, mutta monipuolisuus ei ole lainkaan pahasta. Biisit nousevat erilaisuutensa vuoksi paremmin esiin.

Kaikkia raitoja yhdistää se, että Conor Mason laulaa tajuttoman hyvin. Masonin ääni onkin se kärpäspaperi, jolla kuulija liimataan albumin äärelle. Levy sen kun paranee useammalla kuuntelukerralla. Levyn heikoimmat raidat kuulostavat keskinkertaisilta vain siksi, että muut ovat niin hyviä.

Aloitusraita Unperson esittelee bändin elektronisempaa puolta. Is Everybody Going Crazy on paitsi hyvä kysymys, myös loistava tanssibiisi. Slovari Impossible vain odottaa seuraavan high school -elokuvan prom-kohtausta. Free If We Want It vie stadionkeikalle 90-luvun tunnelmiin. Phobia on todella hieno angst-biisi, mutta tuntuu loppuvan kesken ja jäävän kaipaamaan kliimaksiaan. Can You Afford to Be an Individual? taas on hengästyttävän, sykettä kohottavan hieno poliittinen hip hop-pamfletti. Mutta mitäpä näitä luetteloimaan, kuunnelkaa itse!

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto