Pambikallio julkaisi keväällä 2021 ensimmäisen singlensä ja on saanut sen jälkeen mukavasti soittoaikaa eri medioissa. Duon muodostavat Pauliina Nyman ja Lauri Kallio, joiden monipuolinen musiikkitausta kuuluu yhtyeen musiikissa kiinnostavina sovitusratkaisuina. Yhtyeen debyyttialbumi julkaistaan keväällä 2022 ja aiemmin julkaistujen singlejen perusteella sitä kannattaa odottaa. Pambikallion indiepop on unenomaista ja taitavasti toteutettua monikerroksista musiikkia.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Kitaristi J-P Piirainen ja laulaja-beatboxaaja Venla Ilona Blom perustivat pari vuotta sitten duon, joka esittää nykyhetkessä kiinni olevaa kansanmusiikkia. Kesäkuussa 2020 he julkaisivat ensimmäisen levynsä Matka. Tanssin ja musiikin symbioosi on duolle tärkeä, ja heidän pääosin instrumentaalisessa musiikissaan kuuluu kansantansseista tuttuja meneviä poljentoja. Livekonserteissa kansantanssijoita nähdään myös lavalla. Levyllä kuullaan myös muutama rauhallisen tunnelmoiva laulettu kappale.

Runsasta ja yllätyksellistä! Plutonium 74:n kauan tekeillä ollut kolmas levy on melkoinen musiikillinen aarrearkku. Isosta bändistä lähtee monenlaista ääntä, laulajilla riittää sanoja yli keskiverron, sävellyksissä on koukkuja ja sivupolkuja niin paljon, että kuuntelija ei varmasti kyllästy. Homma ei kuitenkaan mene kikkailuksi, vaan yleisvaikutelma on lämpimän luonteva. Sanoituksissa on viistoa huumoria ja assosiaatioleikittelyä, ehkäpä jotain painavampaakin löytyy, kunhan ehdin tarkemmin kuuntelemaan.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Klassikkokysymys: onko tämä musiikkia? Piipitystä ja surinaa, vastenmielisiä soundeja ja mielivaltaista kakofoniaa, siinä ensivaikutelmat.

Vai onko sittenkään mielivaltaista? Ei tietenkään, kyllä tämä on ihan sävelletty. Tarkemmalla kuuntelulla alkaa hahmottua rakenteita, jopa melodioita, harmonioita ja rytmejä, mutta ennen kaikkea tunnelmia. Ensimmäisessä osassa ollaan kuin seonneen tietokonepelin sisällä, toisessa taas suuren teollisuuslaitoksen konehuoneessa, kolmannessa teollisuuslaitoksen varoitusvalot piippaavat kuin Tsernobylissä. Tai siis tällaisia mielikuvia minulle tuli.

Soundimaailma on retro, mikä osaltaan lisää humoristista vaikutelmaa. Tämä on teille, jotka tykkäätte haastaa itseänne musiikinkuuntelijoina. Suosittelen kuulokkeita. Ei todellakaan joka tilanteeseen tai kivaksi taustamusiikiksi, mutta kyllä tämä musiikillista maailmaa avartaa kummasti.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Retrosoulia Suomen Turusta! Kaikki palaset ovat maukkaasti kohdillaan: tyylin mukaiset soittimet ja saundi, karismaattinen laulaja ja kaikkinensa napakan letkeä ja vakuuttava meininki. Tiukat rypistykset ja keskitempoiset biisit menevät jalan alle, hitaammat kipaleet vievät tunnelmiin.

Riskialtista hommaahan se on, kun ruvetaan tekemään tätä genreä suomeksi, mutta siinäkin mielessä Punomo klaaraa homman hienosti. Feminismi-anthem Siskot leikittelee perinnetietoisesti ”I got all my sisters with me” -fiiliksellä, olisiko siinä myös hieman kieli poskessa huumoria mukana? Ainakin minä tulkitsen niin.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Nonesuch Recordsilta on ilmestynyt rytmistä energiaa pursuava levy, jolla kuullaan kaksi Steve Reichin ennen julkaisematonta teosta soitinyhtyeelle ja pienelle orkesterille. Erityisesti Runner (sävelletty vuonna 2016) on kuulokuvaltaan sellainen, että sitä voi hyvin suositella heillekin, jotka eivät ole vielä nykytaidemusiikkiin tutustuneet. Teoksissa lyhyitä toistuvia rytmikuvioita soittavat puupuhaltimet, jouset, pianot ja lyömäsoittimet. Susanna Mälkin johtama Los Angeles Philharmonic Orchestra pitää toistuvaa pulssia yllä sitkeästi ja eri soitinryhmistä kuultavat kuviot säilyttävät teokset mielenkiintoisina loppuun asti.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Jyväskylä on kuorokaupunki ja yksi sen kirkkaimmista helmistä on Vox Aurea. 11-18-vuotiaista laulajista koostuva kuoro on saavuttanut kansainvälistäkin mainetta.

Moni muistaa Vox Aurean Pekka Kostiaisen kuorona. Kuitenkin jo yli kymmenen vuoden ajan eli vuodesta 2009 lähtien kuoron johtajana on toiminut Sanna Salminen. Edeltäjänsä tavoin myös Salminen säveltää ja pääsee toteuttamaan sävellyksiään Vox Aurean kanssa, tällä Pato-albumillakin parin teoksen verran.

Vox Aurean ohjelmisto on hetkittäin melko kokeellistakin. Ei siis välttämättä ihan helpointa kuunneltavaa. Kuka tahansa kuitenkin kuulee heti, että taso on korkealla. Kuorolaisten puolesta ei tarvitse jännittää, vaan hankalatkin soinnut soivat varmasti ja vieraskielisten tekstien ääntäminen kuulostaa uskottavalta. Samalla kuulokuva on raikas niin kuin vain lapsi- ja nuorisokuorolla voi olla.

Muistathan, että tämäkin albumi on kuunneltavissa myös Naxos Music Libarary -palvelussa, kirjastokortilla ihan ilmaiseksi. NML:n erikoisetuna on se, että myös kansivihko on selattavissa, eli laulujen sanoitukset ja taustatiedot saa sieltä esille.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Tunnelmallisen häröilyn ystävät huomio! Phonemes-levy on nelihenkisen vokaaliyhtye Signen uusin julkaisu ja ensimmäinen osa Onomatopoesia-levytrilogiasta. Levyllä kuullaan ihmisäänten lisäksi myös viulua ja erilaisia lyömäsoittimia. Meininki on hyvin kokeilevaa ja vaikeasti luokiteltavaa.

Levyn yleistunnelma on enimmäkseen mietteliäs, joitakin vähän räväkämpiä kohtia lukuun ottamatta. Äänimaisema on koko ajan miellyttävän luonnollinen. Pidän siitä, miten äänet liukuvat toistensa lomitse, yllättäviä sointuja ja rytmejä muodostaen. Ja onhan tässä myös huumoria, että kaikenlaista sitä keksitäänkään!

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Sir Elwoodin Hiljaisten Värien uusinta kuunnellessa katoaa 30 vuotta elämästä heti ensi tahdilla. Tuntuu, että mikään ei ole muuttunut, niin hyvässä kuin pahassa. Bändi ei ole huomannut nykyistä vaatimusta uudistua, uudelleen kouluttautua, digitalisoitua ja päivittyä. Tästä huolimatta - tai sen tähden – Aamupäivän Erroll Flynn on oikein miellyttävää kuunneltavaa: leppoisaa ja humaania tarinaa elämän kolhimista Kallion kapakoiden nurkkapöydissä.

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Keski-kirjastojen kokoelmassa on häpeällisen vähän ukrainalaista populaarimusiikkia, lähinnä Druktia ja Gogol Bordelloa, joka sekin on oikeastaan yhdysvaltalainen bändi. Somalimerirosvoista nimensä saanut Somali Yacht Club on siksikin tervetullut lisä levyhyllyymme. The Space on psykedeelistä post-metallia soittavan trion kolmas albumi. Sen musiikki on introverttiä, kuulasta ja jotenkin mietteliästä musiikkia. Vaikka albumi on äänitetty ennen sodan puhkeamista, sitä on vaikea kuunnella näissä olosuhteissa pohtimatta, missä bändin jäsenet ovat nyt. Slava Ukraini!

Heidi, Jyväskylänkaupunginkirjasto

Stam1nan uutukaisella lupausten mukaisesti keskitytään tällä kertaa entistä enemmän kovaan vauhtiin ja kunnon rähinään! Melodioita on heivattu isolla kädellä lähimpään jorpakkoon ja tilalle taiotaan rehevää riffittelyä kaahausta unohtamatta. Jos lähiaikoina oot lähinnä sivistyneesti nyökytellyt Taipaleen ja Elokuution tahtiin niin Novus Ordo Mundi laittaa räkää valumaan valtoimenaan pään vispatessa tahtia. Nyt muuten mennään ja lujaa!

Soundimaailmaltaan levy on hivenen liian kliininen rähjäiseen rässäämiseen, mutta Hyrden kaoottiset vokaalitoiminnot tuovat sopivasti sylkeä tähänkin soppaan. Kyllä tässä ukossa jonkinlainen Väinämöinen asuu ja pysyypi kanteleet muidenkin kourissa. Sanoisin, että täydellistä kesämusaa, 5/5.

Tomi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Tässä on vuoden kovin esikoislevy! Stoned Statues yhdistelee mm. punkia, heviä ja progea, ja on siksi vähän vaikea lokeroitava, mutta kappaleet ovat kiinnostavia, soitto kulkee tiukasti ja omalaatuinen kokonaisuus pysyy hyvin kasassa. Stoned Statues on hieno osoitus myös siitä, että raskaita riffejä voi vallan hyvin soittaa myös ilman massiivista säröä (vrt. Be’lakor, vaikka muuten tyyli onkin eri). Vaikka bändi ja sen soundi erottuvatkin hienosti englanninkielisestä massasta, olisi kiva kuulla Stoned Statuesilta joskus myös suomenkielistä materiaalia.

Jarmo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Jyväskyläläisen laulaja-lauluntekijän sanoituksissa vilahtelee yllättäviä sanoja. Harvemmin pop-biiseissä kuulee laulettavan protagonistista, entropiasta tai konsonanssista. Sivistyssanojen lisäksi useammassakin kappaleessa on kristillistä sanastoa, mutta ei tätä sen perusteella gospel-hyllyyn laiteta: ”Ja vaikka täytimme sydämen suonisiirteillä ja rasvalla, voinko Jeesusta pyytää sinne asumaan?”

Kappaleissa ollaan hyvin usein sillä rajalla, että onko tämä nerokasta vai naurettavaa, myötähäpeällistä vai tahallisen koomista. Kirkasotsaisen runopoikameiningin lisäksi varmaotteisessa ilmaisussa on myös rohkeutta ja röyhkeyttä. Musiikillisesti skaala ulottuu laulelma-hissuttelusta pop-rockiin.

Valkonen soittaa itse kitarat, bassot ja koskettimet, mutta muitakin soittajia on tarvittu (mm. rummut, viulu, puhaltimet). Folk-ilmaisua on ryyditetty elektroniikalla hyvin tyylitajuisesti.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Latvialainen pianovirtuoosi Reinis Zarinš tulkitsee maanmiehensä Pēteris Vasksin (s. 1946) pianosävellyksiä 1970-luvulta nykypäivään. Levyn avaa vuonna 2021 valmistunut tilausteos Cuckoo’s Voice - Spring Elegy, jota seuraa Vasksin ensimmäinen pianoteos Cycle (1976). Kumpaakaan näistä teoksista ei ole julkaistu aiemmin äänitteellä, joten Zarinš jatkaa merkittävien latvialaisten kulttuuritekojensa sarjaa tälläkin levytyksellä. Levyn päättävä The Seasons (1980-2008) koostuu neljästä myös itsenäisesti toimivasta osasta. Julkaisussa on kokonaisuudessaan vangitseva tunnelma ja se kutsuu kuuntelemaan musiikin viipyileviä sävyjä tarkemmin.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

VOCES8 on brittiläinen kahdeksanhenkinen a cappella –yhtye. King’s Singers tulee vertailukohtana hakematta mieleen, mm. kokoonpanon elämisen ja repertuaarin laajuuden takia. Erojakin toki on, esimerkiksi se, että VOCES8:ssa on myös naislaulajia.

Tällä levyllä pidättäydytään taidemusiikissa, mutta aikahaarukka on melkoinen: William Byrdin 1500-luvulta Ēriks Ešenvaldsin 2000-luvun tuotantoon. Mukana on laulajien lisäksi myös soittajia. Hämmästyttävästi tyyli ja tunnelma pysyvät silti ehjinä koko kahden CD:n ajan.

After Silence on rauhallinen levy ja sitä kuuntelemalla saa hermoston lepotilaan. Ei ollenkaan tylsää, vaan mielenkiintoista, tavattoman kaunista ja taitavaa kuorolaulua! Tyylikäs kirjamainen CD-kotelo antaa lisäarvoa taustoittamalla teemakokonaisuuksia.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Tamperelais-helsinkiläisen Pölykuun ensimmäinen pitkäsoitto julkaistiin vinyylimuodossa vuoden 2020 lopulla. Levyltä välittyy sympaattinen tunnelma eikä sanoituksissa ja sovituksissa ole turhia kikkailtu. Suoraviivaista meininkiä!

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Kun on takana niinkin pitkä ja vaiheikas ura kuin Yarilla, ei muistelmia saa mahtumaan alle kuuteen sataan sivuun. Mikäs siinä, tällaista tarinointia lukee mielellään, vähän kuin kuuntelisi baarissa pöytäkaverin lennokkaita juttuja. Sopivan lyhyet luvut houkuttelevat lukemaan vielä yhden.

Väljän kronologisesti etenevä opus keskittyy erityisesti 1970–80-luvuille. Yari raivasi paikkansa Suomen rock-historiaan Se-yhtyeen laulaja-lauluntekijänä. Rokkihommien lisäksi hän on ansioitunut elokuvasäveltäjänä. Genrerajat eivät ole juurikaan Yaria hidastaneet: CV:stä löytyy niin ortodoksista kirkkomusiikkia kuin humppaa Euroviisukarsinnoissa Eläkeläisten kanssa. Ja kaikesta tästä riittää mielenkiintoista kerrottavaa.

Erityisen kiinnostava tämä teos on jyväskyläläiselle lukijalle, sen verran iso rooli Jyväskylällä on ollut Yarin elämäntaipaleella. On sykähdyttävää lukea kirjaa, jonka tapahtumapaikoilla on itsekin käynyt. Paikat ovat toki osittain hävinneet tai vähintään muuttuneet ja kirjassa mainituista henkilöistäkin valitettavan moni siirtynyt tuonilmaisiin.

Yari on lupaillut uutta sooloalbumia lähiaikoina ilmestyväksi. Sitä odotellessa kannattaa tutustua ainakin Se-yhtyeen tuotantoon, josta on viime vuosina saatu ilahduttavasti uusintajulkaisuja uusine saateteksteineen.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

EDM:ää palestiinalaisittain? Mikä ettei. Teknopaukkeeseen tuo ihan uuden säväyksen arabialainen pop-melodiikka. Siinä missä länsimaissa on totuttu jakamaan oktaavi 12 osaan, Zenobian syntsamelodioissa sävelmahdollisuuksia on huomattavasti enemmän. Alkuun tämä kuulostaa epävireiseltä, sitten hauskalta ja lopulta virkistävältä. Rytmipuolellakin ammennetaan perinteestä, mutta kyllä länsimainenkin tanssijalka pysyy tässä mukana.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto