Tässäpä inspiroiva ja tiedonjanoa lisäävä kirja musiikista. Kirjaan valitut aiheet ovat kiitettävän monipuolisia musiikin ja soitinten fysiikasta erilaisiin musiikkikulttuureihin, ja on kirjassa useampi esimerkki jopa muiden eläinten musikaalisuudesta. Seuraavan sivun aihe on aina jotain ihan muuta kuin edellinen, eli lukija ei tosiaan pääse kyllästymään.

Musiikkiin perehtyneelle aikuislukijalle tässä ei välttämättä ole kovin paljon uutta tietoa, mutta voisin hyvin kuvitella lapsen saavat tästä paljon irti. Innostavasti kerrotut esimerkit varmasti houkuttelevat hakemaan aiheesta lisää tietoa. Useimmista asioista kerrotaan juuri sopivasti: vähän enemmän kuin pelkkä pintaraapaisu, mutta ei liian pitkästi, ettei lukijan jaksaminen lopu kesken.

Kuvituksesta pidin myös: on mukavan värikästä, informatiivista ja viihdyttävää. 100 asiaa -kirjasarjassa on käsitelty mm. historiaa, ruokaa, valtameriä ja avaruutta, eli jos tyyli miellyttää, niin siitä vaan tutkimaan muitakin aihealueita.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Sir Elwoodin Hiljaisten Värien uusinta kuunnellessa katoaa 30 vuotta elämästä heti ensi tahdilla. Tuntuu, että mikään ei ole muuttunut, niin hyvässä kuin pahassa. Bändi ei ole huomannut nykyistä vaatimusta uudistua, uudelleen kouluttautua, digitalisoitua ja päivittyä. Tästä huolimatta - tai sen tähden – Aamupäivän Erroll Flynn on oikein miellyttävää kuunneltavaa: leppoisaa ja humaania tarinaa elämän kolhimista Kallion kapakoiden nurkkapöydissä.

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

VOCES8 on brittiläinen kahdeksanhenkinen a cappella –yhtye. King’s Singers tulee vertailukohtana hakematta mieleen, mm. kokoonpanon elämisen ja repertuaarin laajuuden takia. Erojakin toki on, esimerkiksi se, että VOCES8:ssa on myös naislaulajia.

Tällä levyllä pidättäydytään taidemusiikissa, mutta aikahaarukka on melkoinen: William Byrdin 1500-luvulta Ēriks Ešenvaldsin 2000-luvun tuotantoon. Mukana on laulajien lisäksi myös soittajia. Hämmästyttävästi tyyli ja tunnelma pysyvät silti ehjinä koko kahden CD:n ajan.

After Silence on rauhallinen levy ja sitä kuuntelemalla saa hermoston lepotilaan. Ei ollenkaan tylsää, vaan mielenkiintoista, tavattoman kaunista ja taitavaa kuorolaulua! Tyylikäs kirjamainen CD-kotelo antaa lisäarvoa taustoittamalla teemakokonaisuuksia.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Ina Forsmanin tuorein julkaisu All there is on todella ammattitaitoinen kokonaisuus. Bändi svengaa upeasti ja solistin laulu on sielukasta. Monipuolinen kappalemateriaali vie vuosikymmenten takaisiin tunnelmiin, mutta nykypäiväisellä otteella. Tavastian keikalla levyn julkaisemista elokuun lopussa juhlinut laulaja on tätä kirjoittaessa ehtinyt jo palata takaisin valloittamaan Keski-Euroopan soul- ja blueslavoja. Suomessa Ina Forsmania on mahdollista nähdä keikalla seuraavan kerran maaliskuussa 2023. All there is on loistava levy, joka vain paranee kuuntelukertojen myötä.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Johanna Iivanainen ja Johanna Kurkela ovat tehneet jo pidempään yhteistyötä. Kahden Johannan äänet sointuvat hienosti yhteen ja kaikesta päätellen yhteistyö toimii muutenkin, koska nyt heillä on uusi yhtye Altamullan Road ja saman niminen levy. Molemmat ovat aikaisemmin levyttäneet lähinnä suomenkielistä musiikkia, mutta nyt mennään englannilla.

Debyyttilevy on vahva ja tunnelmallinen. Kappaleet ovat pääosin keskitempoisia tai sen alle ja ilmavasti sovitettuja, eli fiilistelyyn jää tilaa. Sanoituksissa ollaan isojen asioiden äärellä: rakkaus, kuolema, avaruus. Yleisvaikutelma on hyvin elokuvallinen ja melankolinen, mutta ei kuitenkaan ylen määrin synkistelevä. Eteerisestä tunnelmallisuudestaan huolimatta levy ei ole mitään hissuttelua, vaan siellä on myös heviä voimaa, joskin myös esimerkiksi viulu antamassa folkahtavaa raikkautta. Varsin tasapainoinen ja vakuuttava kokonaisuus. Tämän levyn soisi saavan kansainvälistäkin huomiota.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Puhkisoitettujen poprock-klassikoiden uudet sovitukset tuovat parhaimmillaan kappaleisiin uuden näkökulman. Uuden tulkinnan pitäisi pyyhkiä alkuperäinen versio kuulijan mielestä pois, ainakin hetkellisesti. Jos se ei siihen pysty, uusi versio on turha.

Miljoonasateen ja Jyväskylä Sinfonian yhteinen projekti tarttuu siis melkoiseen haasteeseen. Sinfoniaorkesteria on todella vaikea (mahdoton?) saada svengaamaan rockbändin tapaan. Siksi tällä levyllä minun mielestäni parhaiten onnistuneita ovat hitaat kappaleet Runoilija II ja Askeleet kahdelle, joissa päästään hyödyntämään ison kokoonpanon koko ilmaisuvoimaa majesteetillisen tyylikkäästi.

Yrityksen puutteesta ei voi moittia. Sovituksissa ei todellakaan ole menty helpoimman kautta, vaan biisit on purettu paljaiksi ja rakennettu alusta alkaen uudelle kokoonpanolle. Kappalevalinnat ovat myös kiitettävän rohkeita.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Monen muun tenorin tavoin amerikkalainen oopperalaulaja Michael Spyres (1980-) aloitti laulajan uransa baritonina. Hänen äänessään on säilynyt tumma baritoninen sävy ja vahva alarekisteri. Hän pitääkin itseään lähinnä baritenorina. Baritenori on matala tenoriääni tai baritoni, jolla on lähes tenorin ääniala. Baritenoriäänen kunniaan nostanut Gioachino Rossini sävelsi vakaat, arvokkaat miesroolinsa baritenorille ja nuoret rakastajat kevyemmille tenoriäänille.

Michael Spyres on koonnut albuminsa BariTenor ohjelmiston aarioista, jotka on joko sävelletty baritenorille tai joita ovat esittäneet sekä tenorit että baritonit. Levyn 18 raitaa kurottavat pari vuosisataa Mozartista Korngoldiin, joukossa sekä oopperan perusrepertuaaria että Ètienne-Nicholas Méhulin ja Gaspare Spontinin tapaisia harvinaisuuksia. Omat suosikkini levyn esityksistä ovat Tonion prologi Si può? Si può? Ruggero Leoncavallon oopperasta I pagliacci (Pajatso), ehkä siksi, että siinä Spyresin ääni on puhtaimmin baritoninen, sekä leikkisän teatraalinen tulkinta Rossinin Figaron parturin aariasta Largo al factotum.

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Joskus sitä kaipaa jotain mukavan meditatiivista ja mutkatonta kuunneltavaa raskaammankin musiikin ystävä ja Hail Conjurerin uusin albumi Carnal Light johdatteleekin kuulijansa alkuvoimaiselle matkalle.

Ride for Revengen rumpali HC:n sooloprojekti jatkaa edelleen hyväksi havaitulla linjalla; yleistunnelmaltaan lätty on sopivan riisuttua, raakaa ja jopa alkukantaista. Kitarat jyräävät taustalla armottomasti, melodiset armahdukset saapuvat syntikan muodossa. Synasaundit henkivätkin ilmoille muinaisen kasari/ysäri black metallin parhaita tunnelmia, joskin jollain oudolla tavalla äänimaisemasta tulee mieleen myös arkaainen scifimeininki.

Tätä levyä varten ei kannata viritellä sitä kaikista teknisintä hifilaitteistoa sohvan viereen valmiiksi kuuntelusessiota varten vaan parhaat fiilikset saavuttaa, kun nautiskelee kipaleista vaikkapa metsäpoluilla samoillessa elämän mystiikkaa ihmetellen.

Tomi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Suomalainen Moon Shot tekee energistä, suurille lavoille omiaan olevaa rockia mieleen jäävillä melodioilla ja tarttuvilla riffeillä. Yhtyeen tuoreesta esikoislevystä on jo kirjoitettu paljon, eikä ihme, onhan sen tekijöinä varsin nimekästä porukkaa ja jälki on mitä mainiointa. Esimerkiksi Levyhyllyt -blogin Ari Väntänen yltyy kehumaan muutamia albumin kappaleita parhaiksi rock-biiseiksi vuosiin jopa kansainvälisessä mittakaavassa. Aika paljon sanottu, mutta kyllähän tätä musiikkia mielellään kuuntelee – uudestaan ja uudestaan.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Harmonikkataiteilija Markku Lepistö on tutkinut soittimensa varhaishistoriaa ja on nyt julkaissut levyllisen eurooppalaisia 1800-luvulla sävellettyjä harmonikkateoksia, joita ei liiemmin ole ennen kuultu. Sävellykset ovat pääasiassa kepeitä pikkukappaleita ja mukana on mm. pariisilaisen mademoiselle Louise Reisnerin moniosainen teos Thême Variê Très Brillant, joka tutkimusten perusteella on varhaisin tunnettu klassinen harmonikkasävellys - vuodelta 1836.

Levyn musiikki vie 1800-luvun eurooppalaisen hienomman väen illanviettojen tunnelmaan. Mukana on hienostuneita tansseja ja aikakauden suosittujen oopperoiden ja operettien pohjalta tehtyjä pikkukappaleita. Lepistön kanssa ajanmukaista tunnelmaa luo Ilpo Laspas pianolla ja cembalolla.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Euroviisut peruuntuivat, mutta levy julkaistaan silti. Viime vuosien viisuista on valitettavan harvoin saatu isompia hittejä, pahimmillaan kyse on pelkästä lavashow’n soundtrackista. Tämän vuoden veikkauksissa Liettuan On fire –kappaleen oli monen listoilla korkealla, mutta olisiko siinä aineksia kestohitiksi? Venäjän huumori-lattari-teknopläjäys Uno täyttää ainakin raivostuttavan kesähitin kriteerit. Islannin Think about things menee sekin jalan alle tehokaasti ja esittäjä Daði Freyr menee ainakin minun seurattavien listalleni.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Jos etsit ilmavaa, optimistista musiikkia keventämään kolmen koronavuoden ja sotauutisten masentamaa mieltäsi, tartu oregonilaisen indie rock -bändin flor kolmanteen albumiin Future Shine. Levyn sanoma tuntuu olevan ”okei, maailmassa on virhe, mutta korjataan se, ja kato, aurinkokin paistaa”.

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Ysärillä useammankin levyn julkaissut ruotsalainen folk rock –yhtye on 2000-luvun puolella ollut huomattavasti verkkaisempi julkaisutahdissaan. Tyyli on pysynyt samana ja samoin taattu laatu. Vanhat balladit ja kansanmusiikkisävelmät saavat rokkipoljennosta ja elektroniikasta vauhtia, ikiaikaista jylhyyttä peittämättä. Omaan makuuni meininki on hieman turhan totista ja yksioikoista, mutta kyllä tämän levyn mielellään kuuntelee, useampaankin kertaan.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Amerikkalaisen indiefolk-yhtyeen levyä kuunnellessa on kiitollinen siitä, että cd:n tekstiliitteessä on laulujen sanat: bändin laulaja ja biisintekijä John Darnielle on ennen kaikkea tarinankertoja. Sanoista on saatava selvää, jotta levystä saa kunnon otteen. Bändi soittaa kyllä tyylillä ja ilmavasti, mutta kertakuuntelulla levystä ei korvamatoja tartu. Kuuntele siis kuin sadunkertojaa ja levy palkitsee!

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

EDM:ää palestiinalaisittain? Mikä ettei. Teknopaukkeeseen tuo ihan uuden säväyksen arabialainen pop-melodiikka. Siinä missä länsimaissa on totuttu jakamaan oktaavi 12 osaan, Zenobian syntsamelodioissa sävelmahdollisuuksia on huomattavasti enemmän. Alkuun tämä kuulostaa epävireiseltä, sitten hauskalta ja lopulta virkistävältä. Rytmipuolellakin ammennetaan perinteestä, mutta kyllä länsimainenkin tanssijalka pysyy tässä mukana.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Tamperelais-helsinkiläisen Pölykuun ensimmäinen pitkäsoitto julkaistiin vinyylimuodossa vuoden 2020 lopulla. Levyltä välittyy sympaattinen tunnelma eikä sanoituksissa ja sovituksissa ole turhia kikkailtu. Suoraviivaista meininkiä!

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Makkonen hakkaa Andyn mennen tullen, sori vaan Andy. Young Drunks & Old Alcoholics jonkinlaista sarkasmia, ironiaa? Makkonen ei elämänohjeita jakele, kunhan toteaa tapahtuneen! Everybody's Nobody on ehdoton suosikkini, vaikka koko albumi rullaa kerrassaan komeasti. Kyllä kuulee, että tekijät ovat rautaisia ammattilaisia, joilla takana vuosikymmeniä kovaa duunia. Minä pidän siitä, että saan sitä mitä tilaan, ei ikäviä yllätyksiä vaan tuttua ja turvallista. Tämä on sitä ihan 100%:sti. Antisocialite on hyvä esimerkki siitä, että kerrankin hidas balladi uppoaa meikäläiseenkin. Kaunista, eikä yhtään lällyä!

Makkosen lastenkirja Makke ja Nupu kannattaa myös tsekata.

Sirkka, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Musiikilliset raja-aidat eivät näitä miehiä hidasta. Juha Kujanpää (urkuharmoni) ja Joakim Berghäll (saksofonit) ovat armoitettuja kansanmusiikkiperinteen möyhentäjiä. Tällä levyllä ehkä kuitenkin olennaisinta on tunnelma, ei niinkään musiikkigenre. Äänisuunnittelija Teemu Korpipään rooli tunnelman luomisessa on niin suuri, että hänen nimensä on levynkannessa tasaveroisena edellä mainittujen kanssa.

Levy houkuttelee hidastamaan vauhtia, tai oikeammin vaatii pysähtymistä ja keskittymistä kuuntelemiseen. Tämä on todella rauhallista, rauhoittumista ja mielen eheytymistä edistävää musiikkia. Kaksi viimeistä kappaletta, tradit ”Syntymistään sureva” ja ”Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta”, jättävät ainakin minut jo hieman turhankin melankoliseen tilaan. Tilanne on kuitenkin helppo korjata kuuntelemalla bonuksena uudestaan joku levyn valoisammista kappaleista.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Vaikka Maa ilmasta -yhtye onkin nykyään helsinkiläinen, tällä esikoisalbumilla muistellaan vielä Jyväskylän juuria. Tosin Jyväskylä-viittauksia annetaan ainoastaan kappaleiden nimissä, kyseessä nimittäin on instrumentaalimusiikki. Musiikillisia viittauksia en ole huomannut, ei kuulu maakuntalaulua saati Harjun iltasoittoa.

Albumi on erittäin tunnelmallinen matka, jossa erilliset kappaleet on sidottu tauottomaksi kokonaisuudeksi. Kappaleissa hyödynnetään myös esimerkiksi luonnon ääniä tunnelmien luomisessa. Tämä kuvaus kuulostaa pahemman luokan progelta, mutta tahtilajivaihdosallergikkojen ei tarvitse pelätä: tämä ei ole pienestä hörhöilystä huolimatta mitenkään vaikeaa musiikkia. Useimmat kappaleet ovat kitarariffivetoista pop-rockia, tempoiltaan rauhallisia ja melko toisteisia, mutta silti sen verran vaihtelevia, että mielenkiinto pysyy hyvin yllä. Tyylitaju on kohdallaan.

Hipsterityyliin ainoa saatavilla oleva fyysinen tallenneformaatti tästä albumista on c-kasetti. Jyväskylän kaupunginkirjastossa emme enää vuosiin ole hankkineet c-kasetteja lainakappaleiksi. Tämä albumi kuitenkin kuuluu ilman muuta kirjaston Jyväskylä-kokoelmaan. Kasettia voi siis kuunnella pääkirjastossa ja halutessaan siitä voi tehdä itselleen kopion vaikkapa digitointitilassa. Tai kuunnella suoratoistopalvelusta, miten vaan, suosittelen kaikille!

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Tamperelainen laulaja-lauluntekijä ja kulttuurin monitoimimies Janne Laurila on ehtinyt julkaisemaan tänä keväänä jo kaksi levyä. Jazzyhtye Hot Herosin kanssa yhteistyössä syntynyt Nuotiosavua -levy on soljuvaa jazztunnelmointia. Soololevy Janne, tuu jo tänne! tarjoaa rouheampaa otetta.

Janne, tuu jo tänne! -levyllä tekijäkumppanina on mm. Räjäyttäjistä ja Talmud Beachista tuttu Mikko Siltanen. Levy on äänitetty kotistudiomeingillä, ja Siltanen ja Laurila soittavat lähes kaikki instrumentit kaksin. Yhteistyön tuloksena on syntynyt luonteikas, hyvällä tavalla suoraviivainen levy, jossa ei ole liikaa siloiteltu kulmikkuutta pois.

Räyheä kitarasärö ja tymäkkä basso luovat tumman pohjasoundin, joka yhdistettynä Laurilan kuulaaseen ja pelkistettyyn lauluun on vastustamaton yhdistelmä. Laurilan tekstit ovat pohdiskelevia, hieman melankolisesti maailmaa tarkastelevia. Poikkeuksena on Roskia visiiriin –kappale, jossa on hauskoine taputuksineen hyväntuulinen, lähes hilpeä tunnelma. Levyn rauhallisinta antia edustavat Salaliittoteoria akustisine kitaroineen ja haikea Maailma menee menojaan.

Tarkoituksellista tai ei, teksteistä nousee mieleen koronavuoden tunnelmat. Jo avausraita *Jättiläisen askeleet *vie ajatukset pitkään eristäytyneisyyteen: “Vedä takkisi niskaan, on mennyt ikuisuus, kun viimeks kävimme missään, tähän kämppään tukehtuu”. Päätöskappaleessa Kaikki kesken jää unelmoidaan jo normaalista: ”Kohta tuun, kohta täytyy jälleen matkustaa”.

Hieno, vahvatunnelmainen levy, joka jää kuunteluun jatkossakin.

Tiiu, Jyväskylän kaupunginkirjasto