Jyväskyläläisen laulaja-lauluntekijän sanoituksissa vilahtelee yllättäviä sanoja. Harvemmin pop-biiseissä kuulee laulettavan protagonistista, entropiasta tai konsonanssista. Sivistyssanojen lisäksi useammassakin kappaleessa on kristillistä sanastoa, mutta ei tätä sen perusteella gospel-hyllyyn laiteta: ”Ja vaikka täytimme sydämen suonisiirteillä ja rasvalla, voinko Jeesusta pyytää sinne asumaan?”

Kappaleissa ollaan hyvin usein sillä rajalla, että onko tämä nerokasta vai naurettavaa, myötähäpeällistä vai tahallisen koomista. Kirkasotsaisen runopoikameiningin lisäksi varmaotteisessa ilmaisussa on myös rohkeutta ja röyhkeyttä. Musiikillisesti skaala ulottuu laulelma-hissuttelusta pop-rockiin.

Valkonen soittaa itse kitarat, bassot ja koskettimet, mutta muitakin soittajia on tarvittu (mm. rummut, viulu, puhaltimet). Folk-ilmaisua on ryyditetty elektroniikalla hyvin tyylitajuisesti.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Ingeborg Bronsart von Schellendorf, omaa sukua Starck (1840-1913), on meillä tuntematon suomalais-ruotsalais-saksalainen säveltäjä. Aikuiselämänsä Saksassa viettänyt kosmopoliitti syntyi Pietarissa suomalaisille vanhemmille. Isä oli Porvoossa syntynyt, mutta Ruotsissa kasvanut satulaseppä Otto Starck, alkujaan Tarkiainen, ja äiti Rantasalmelta kotoisin oleva sotilas- ja pelimannisuvun kasvatti Marianne Åkerman.
Ingeborg von Bronsart opiskeli menestyksekkäästi pianonsoittoa ja sävellystä ensin Pietarissa ja 18 vuotta täytettyään Weimarissa Franz Lisztin johdolla. Hän konsertoi laajasti Keski-Euroopassa, kunnes nai saksalaisen pianisti-kapellimestari Hans Bronsart von Schellendorfin, sai lapsia ja keskittyi miehensä painostuksesta perhe-elämään ja säveltämiseen.
Von Bronsart sävelsi pianomusiikkia, mm. nyttemmin jo kadonneen pianokonserton, yksinlauluja ja kuoromusiikkia, neljä oopperaa sekä kamari- ja orkesterimusiikkia. Tyylillisesti hän edusti romantiikkaa. Omana aikanaan hän oli suosittu säveltäjä ja esiintyjä. Hänen Kaiser Wilhelm Marschinsa edusti Saksaa Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna 1893 ja häntä pidettiin ensimmäisenä merkittävänä saksalaisena naispuolisena näyttämömusiikin säveltäjänä. Lisänimellä ”Ingeborg die Schöne” tunnettu von Bronsart jäi Suomessa tuntemattomaksi: ruotsinkielinen Saksassa elävä naissäveltäjä ja kosmopoliitti ei sopinut ajan kansallisromanttiseen Suomi-eetokseen.
Vuonna 1873 kantaesitetty Jery und Bätely on koominen laulunäytelmä tai pienoisooppera sveitsiläisen maalaisparin riiuupuuhista. Libretto on Johann Wolfgang von Goethen käsialaa. Kepeä ja etenevä klassistisromanttinen teos oli menestys aikanansa. Malmön oopperan orkesterin levytys on harvinainen kulttuuriteko: von Bronsartilta ei juuri löydy muita levytyksiä. Tämän laulunäytelmän lisäksi ainoa meillä kuunneltavissa oleva äänite on Naxos Music Libraryssa oleva ruotsalaisen sopraanon Sabine Bisholtin levy Couples in love and music, jossa on molempien von Bronsartien yksinlauluja. Nuotteja von Bronsartin musiikkiin voi ladata ilmaiseksi IMSLPn sivustolta.

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Pikkasen menee sosiaalipornon puolelle, kun panen levyn soimaan! Onko Suomen Keith Richards edelleen vedossa vai ei! No, onhan se. Kitara soi mallikkaasti ja vaikka äänessä alkaa kulunut elämä kuulua, niin ei se menoa haittaa.

Hitaampi Shot full of Love, no se vaan on kaunis! Vanha pukki herkistyy, kun löytyy Se Nainen, jonka jalkojen juuren voi sydämensä tiputtaa. Kitarat soi kauniisti ja rosoinen ääni voisi jopa saada herkemmän ihmisen liikuttumaan.

Sangen kiinnostava valikoima Andyn suosikkeja, ehkä tyyliin ”jokaiselle jotain”. Vannoutuneen Hanoi-fanin levyhyllyyn pakollinen täyte, vaikkei kaikista biiseistä pitäiskään. Meikäläisen makuun hitaammat biisit ei oikein uppoa, mutta heti, kun tahti nopeutuu, alkaa varpaat heilua.

Joskus 80-luvun puolivälissä Punkaharjulla pienimuotoisilla rockfestareilla olin yksi harvoista ihmisistä, kun lavalle asteli n. klo 15 tuntematon porukka nimeltä Hanoi Rocks. Se oli rakkautta ensi kuulemalta!

Funnel of love, Hot Night in Texas ja Shot full of Love. Motorbiking on kuin palaisi jonnekin kauas 80-luvulle. Nämä ensikuulemalta kiinnostavimmat. Vaikka eihän Andy näihin covereihin mitään maailmoja mullistavaa ole keksinyt, mutta haitanneeko tuo.

Sirkka, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Onhan se kuunneltava, kun fadon prinsessa levyttää albumillisen fadon kuningattaren musiikkia. Amália Rodriguesin syntymästä tuli heinäkuussa 100 vuotta ja Mariza juhlisti tätä julkaisemalla uusia versioita Amálian ikivihreistä. Mariza ja myös upean Transparente-levyn (2005) tuottanut brasilialainen Jaques Morelenbaum ovat sovittaneet laulut salonkikelpoisemmiksi, mikä saattaa ärsyttää piintyneimpiä Amália-faneja. Toisaalta, jos haluaa identtisen esityksen, voi palkata imitaattorin. Marizan ääni soi ehkä hieman tummemmin kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta niinhän sen kuuluukin.

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Kitaristi J-P Piirainen ja laulaja-beatboxaaja Venla Ilona Blom perustivat pari vuotta sitten duon, joka esittää nykyhetkessä kiinni olevaa kansanmusiikkia. Kesäkuussa 2020 he julkaisivat ensimmäisen levynsä Matka. Tanssin ja musiikin symbioosi on duolle tärkeä, ja heidän pääosin instrumentaalisessa musiikissaan kuuluu kansantansseista tuttuja meneviä poljentoja. Livekonserteissa kansantanssijoita nähdään myös lavalla. Levyllä kuullaan myös muutama rauhallisen tunnelmoiva laulettu kappale.

Runsasta ja yllätyksellistä! Plutonium 74:n kauan tekeillä ollut kolmas levy on melkoinen musiikillinen aarrearkku. Isosta bändistä lähtee monenlaista ääntä, laulajilla riittää sanoja yli keskiverron, sävellyksissä on koukkuja ja sivupolkuja niin paljon, että kuuntelija ei varmasti kyllästy. Homma ei kuitenkaan mene kikkailuksi, vaan yleisvaikutelma on lämpimän luonteva. Sanoituksissa on viistoa huumoria ja assosiaatioleikittelyä, ehkäpä jotain painavampaakin löytyy, kunhan ehdin tarkemmin kuuntelemaan.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Yksi kirjaston musiikkiosaston kaikkien aikojen lainatuimmista levyistä on vuonna 1991 julkaistu Metallican Metallica (tunnetaan myös nimellä The Black Album). Tuo monia genrensä klassikoita sisältävä albumi täyttää tänä vuonna siis jo 30 vuotta. Juhlan kunniaksi levystä julkaistaan uudelleen masteroitu versio, joka tulee tietysti löytymään myös kirjaston kokoelmasta. Kolmen cd-levyn boksi sisältää alkuperäisen albumin uudelleen masteroidun version lisäksi kaksi levyllistä bonusmateriaalia: mm. liveäänityksiä, demoja ja erilaisia miksauksia. Suosittelen!

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Pelimusiikilla on tärkeä osa nykypäivän videopelimaailmoissa. Musiikki luo peleihin omanlaisensa äänimaiseman; sillä on merkittävä rooli pelin tunnelman luomisessa, odotusten synnyttämisessä ja sillä voidaan myös ohjata pelaajan toimintaa. Videopelaamisen historian aikana paljon pelimusiikkia on jäänyt unohduksiin, mutta osa kappaleista on noussut pelien ulkopuoliseenkin käyttöön mm. rock-bändien ja sinfoniaorkestereiden tekeminä uusina versioina. Pelimusiikista julkaistaan myös nuotteja musiikinharrastajien iloksi.

Yksi tämän hetken merkittävistä uuden pelimusiikin tekijöistä on saksalainen muusikko-tuottaja Daniel Rosenfeld, joka tunnetaan myös nimellä C418. Hän on tehnyt musiikin miljoonia pelaajia eri alustoilla tavoittavaan Minecraft-peliin. Minecraftin musiikki on instrumentaalista ambient-musiikkia, pääosin rauhallista, mutta pelin tapahtumien mukaan äänimaisema muuntuu välillä painostavammaksikin. Pelimaailman eri osissa seikkaillessa tunnelma vaihtelee ja musiikki sen mukana. Äänimaiseman muuttumisesta pelaaja voi myös saada vinkin, että jokin pelihahmo lähestyy, vaikka hahmo ei olisi vielä näkyvissä.

Minecraft – volume beta on julkaistu alun perin verkossa vuonna 2013 ja nyt seitsemän vuotta myöhemmin siitä on tehty kahden cd-levyn painos. Julkaisu on jatkoa suureen suosioon nousseelle julkaisulle Minecraft – volume alpha ja se sisältää ensimmäisen levyn jälkeen peliin lisättyä uutta musiikkia sekä mm. pelin markkinointiin tehtyä musiikkia, jota kaikkea ei ole lopulta otettu mukaan pelin julkaistuihin versioihin. Uusimmalta tuplalevyltä löytyy lisäksi pelimaailman omien ”levyjen” sisältämää musiikkia, jota pelaajat voivat laittaa soimaan pelin sisällä.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

DLÙ on nuorten skotlantilaisten muusikoiden muodostama yhtye, jonka debyyttialbumi Moch on todella virkistävää kuunneltavaa. Yhtye soittaa progressiivista kelttiläisestä perinteestä kumpuavaa uutta musiikkia. Tällä pääosin instrumentaalisella albumilla soivat viulu, harmonikka, sähkökitara, sähköbasso ja rummut. Kappaleissa on tutunkuuloisia kaihoisia kelttiläisiä melodioita ja vauhdikkaampia perinteisiä tanssirytmejä käyttäviä kappaleita, joihin yhdistellään ainutlaatuisella tavalla rockin ja popin elementtejä. Tunnelmasta toiseen siirrytään sujuvasti ja kokonaisuus on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Brittiläisen indie rock -bändin Nothing But Thievesin kolmas albumi Moral Panic on edeltäjiään hajanaisempi kokonaisuus, mutta monipuolisuus ei ole lainkaan pahasta. Biisit nousevat erilaisuutensa vuoksi paremmin esiin.

Kaikkia raitoja yhdistää se, että Conor Mason laulaa tajuttoman hyvin. Masonin ääni onkin se kärpäspaperi, jolla kuulija liimataan albumin äärelle. Levy sen kun paranee useammalla kuuntelukerralla. Levyn heikoimmat raidat kuulostavat keskinkertaisilta vain siksi, että muut ovat niin hyviä.

Aloitusraita Unperson esittelee bändin elektronisempaa puolta. Is Everybody Going Crazy on paitsi hyvä kysymys, myös loistava tanssibiisi. Slovari Impossible vain odottaa seuraavan high school -elokuvan prom-kohtausta. Free If We Want It vie stadionkeikalle 90-luvun tunnelmiin. Phobia on todella hieno angst-biisi, mutta tuntuu loppuvan kesken ja jäävän kaipaamaan kliimaksiaan. Can You Afford to Be an Individual? taas on hengästyttävän, sykettä kohottavan hieno poliittinen hip hop-pamfletti. Mutta mitäpä näitä luetteloimaan, kuunnelkaa itse!

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Emmi Kujanpää yhdistelee estoitta suomalaista ja bulgarialaista kansanmusiikkia ja todistaa, että musiikki ei tosiaankaan tunne rajoja. Kujanpää törmäsi nuorena opiskelijana Töölön kirjastossa Trio Bulgarkan levyyn ja rakastui.
Trion laulajat olivat kuuluisan Le Mystère des Voix Bulgares -kuoron entisiä solisteja. Kujanpää opiskeli bulgarialaista laulutekniikkaa mysteerikuoron johtajan Dora Hristovan oppilaana ja tekee yhä yhteistyötä kuoron lauluakatemian kanssa. Soololevy Nani on tuon yhteistyön tulos.
Levyn kappaleet ovat Kujanpään säveltämiä, sovittamia ja pääosin sanoittamia. Lauluäänten lisäksi levyllä kuullaan Kujanpään kannelta, Eero Grundströmin harmonia, Jarkko Niemelän trumpettia ja Sauli Heikkilän kurkkulaulua ja morin huuria. Kaunista, intensiivistä musiikkia naisena olemisesta.

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

No Gods, No Masters on Garbagen paras levy sitten 90-luvun kulta-aikojen. Shirley Manson on jälleen sotajalalla patriarkaattia, rasismia ja saarnamiehiä vastaan. Väliin mahtuu myös painiskelua Mansonin omien demonien kanssa. Bändi soittaa, kuten aina, komeasti ja soundimaailma tukee Mansonin sanomaa.

Garbage yhdistelee poppia suvereenisti trip hoppiin, industrial rockiin, grungeen, elektronicaan ja mihin vain ikinä tahtoo, mutta onnistuu aina kuulostamaan erehtymättömästi itseltään. Jos bändi ei ole ennestään tuttu, kannattaa ensiksi kuunnella albumi Version 2.0 vuodelta 1998. Sivumennen sanoen, tuo levy kuuluu myös juoksulevyjen ehdottomaan aateliin.

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Stam1nan uutukaisella lupausten mukaisesti keskitytään tällä kertaa entistä enemmän kovaan vauhtiin ja kunnon rähinään! Melodioita on heivattu isolla kädellä lähimpään jorpakkoon ja tilalle taiotaan rehevää riffittelyä kaahausta unohtamatta. Jos lähiaikoina oot lähinnä sivistyneesti nyökytellyt Taipaleen ja Elokuution tahtiin niin Novus Ordo Mundi laittaa räkää valumaan valtoimenaan pään vispatessa tahtia. Nyt muuten mennään ja lujaa!

Soundimaailmaltaan levy on hivenen liian kliininen rähjäiseen rässäämiseen, mutta Hyrden kaoottiset vokaalitoiminnot tuovat sopivasti sylkeä tähänkin soppaan. Kyllä tässä ukossa jonkinlainen Väinämöinen asuu ja pysyypi kanteleet muidenkin kourissa. Sanoisin, että täydellistä kesämusaa, 5/5.

Tomi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Pambikallio julkaisi keväällä 2021 ensimmäisen singlensä ja on saanut sen jälkeen mukavasti soittoaikaa eri medioissa. Duon muodostavat Pauliina Nyman ja Lauri Kallio, joiden monipuolinen musiikkitausta kuuluu yhtyeen musiikissa kiinnostavina sovitusratkaisuina. Yhtyeen debyyttialbumi julkaistaan keväällä 2022 ja aiemmin julkaistujen singlejen perusteella sitä kannattaa odottaa. Pambikallion indiepop on unenomaista ja taitavasti toteutettua monikerroksista musiikkia.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Tämä levy herätti kiinnostukseni sen vuoksi, että siltä löytyy ensilevytys Einojuhani Rautavaaran viimeiseksi jääneestä sävellyksestä. Kyseinen teos on nimeltään Kaksi serenadia ja se jäi orkestraation osalta kesken, kun Rautavaara kuoli vuonna 2016. Hänen oppilaansa Kalevi Aho vei työn loppuun ja teos kantaesitettiin vuonna 2019. Tällä levyllä kuullaan tuo kantaesitys.

Viulusolistina on yhdysvaltalainen Hilary Hahn ja pariisilaista orkesteria johtaa Mikko Franck. Ensimmäinen serenadi on mietiskelevä ja muutamia erikoisempia sävelkulkuja lukuun ottamatta yllättävänkin helppoa kuunneltavaa. Toinen serenadi puolestaan kiihtyy hieman loppua kohti ja pitää keskittyneessä otteessaan viimeisiin säveliin asti.

Levyltä löytyy myös yksi Ernest Chaussonin esitetyimmistä sävellyksistä: Poème, jolla Hahn soittaa lumoavan intensiivisesti. Hän hyödyntää soittimensa täyteläistä sointia ja antaa mietiskeleville fraaseille aikaa. Teknistä taituruutta vaativat kohdat soljuvat sujuvasti eteenpäin.

Kolmantena teoksena levyllä on Sergei Prokofjevin viulukonsertto nro 1, joka on äärimmäistä teknistä taituruutta vaativa teos. Hilary Hahn saa todella nopeat juoksutuksetkin kuulostamaan uskomattoman vaivattomilta – huolimatta siitä, että viulisti itse tuntee omien sanojensa mukaan olevansa aivan kontrollin äärirajoilla konserttoa soittaessaan.

Jos monin tavoin taiturillinen viulunsoitto kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti tarttua tähän levyyn. Levy on kuunneltavissa myös Naxos Music Libraryssä, jonne kirjaudutaan Keski-kirjastojen kirjastokortilla. Levyn kuuntelun ohessa kannattaa avata luettavaksi mainio liitevihkonen, jossa on valotettu kiinnostavasti sävellysten taustoja.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Jyväskylä on kuorokaupunki ja yksi sen kirkkaimmista helmistä on Vox Aurea. 11-18-vuotiaista laulajista koostuva kuoro on saavuttanut kansainvälistäkin mainetta.

Moni muistaa Vox Aurean Pekka Kostiaisen kuorona. Kuitenkin jo yli kymmenen vuoden ajan eli vuodesta 2009 lähtien kuoron johtajana on toiminut Sanna Salminen. Edeltäjänsä tavoin myös Salminen säveltää ja pääsee toteuttamaan sävellyksiään Vox Aurean kanssa, tällä Pato-albumillakin parin teoksen verran.

Vox Aurean ohjelmisto on hetkittäin melko kokeellistakin. Ei siis välttämättä ihan helpointa kuunneltavaa. Kuka tahansa kuitenkin kuulee heti, että taso on korkealla. Kuorolaisten puolesta ei tarvitse jännittää, vaan hankalatkin soinnut soivat varmasti ja vieraskielisten tekstien ääntäminen kuulostaa uskottavalta. Samalla kuulokuva on raikas niin kuin vain lapsi- ja nuorisokuorolla voi olla.

Muistathan, että tämäkin albumi on kuunneltavissa myös Naxos Music Libarary -palvelussa, kirjastokortilla ihan ilmaiseksi. NML:n erikoisetuna on se, että myös kansivihko on selattavissa, eli laulujen sanoitukset ja taustatiedot saa sieltä esille.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Tämä on soundtrack niihin päiviin, kun ei ole kiire mihinkään eivätkä velvoitteet paina. Torkkupeitteeseen kääriytyneenä voi juoda teetä ja antaa ajatusten vaellella.

Norjalaisduo on useamman vuoden tauon jälkeen pukannut ulos levyn, joka jatkaa aivan samalla linjalla kuin aikaisemmatkin. Tässä ei ole mitään kovaa tai rajua. Reippaimmatkin kappaleet ovat bossanovan pehmeitä. Akustiset kitarat helisevät ja miehet kuiskaavat stemmoissa. Iki-ihana Feist raikastaa äänellään paria kappaletta.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Tunnelmallisen häröilyn ystävät huomio! Phonemes-levy on nelihenkisen vokaaliyhtye Signen uusin julkaisu ja ensimmäinen osa Onomatopoesia-levytrilogiasta. Levyllä kuullaan ihmisäänten lisäksi myös viulua ja erilaisia lyömäsoittimia. Meininki on hyvin kokeilevaa ja vaikeasti luokiteltavaa.

Levyn yleistunnelma on enimmäkseen mietteliäs, joitakin vähän räväkämpiä kohtia lukuun ottamatta. Äänimaisema on koko ajan miellyttävän luonnollinen. Pidän siitä, miten äänet liukuvat toistensa lomitse, yllättäviä sointuja ja rytmejä muodostaen. Ja onhan tässä myös huumoria, että kaikenlaista sitä keksitäänkään!

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Latvialainen pianovirtuoosi Reinis Zarinš tulkitsee maanmiehensä Pēteris Vasksin (s. 1946) pianosävellyksiä 1970-luvulta nykypäivään. Levyn avaa vuonna 2021 valmistunut tilausteos Cuckoo’s Voice - Spring Elegy, jota seuraa Vasksin ensimmäinen pianoteos Cycle (1976). Kumpaakaan näistä teoksista ei ole julkaistu aiemmin äänitteellä, joten Zarinš jatkaa merkittävien latvialaisten kulttuuritekojensa sarjaa tälläkin levytyksellä. Levyn päättävä The Seasons (1980-2008) koostuu neljästä myös itsenäisesti toimivasta osasta. Julkaisussa on kokonaisuudessaan vangitseva tunnelma ja se kutsuu kuuntelemaan musiikin viipyileviä sävyjä tarkemmin.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Tämä vinyylilevy ei ole mikään varsinainen uutuus, sillä se on julkaistu jo vuonna 1981. Levy on majaillut musiikkiosaston käsikirjastossakin lähes nelisenkymmentä vuotta, mutta tietokantaan sen tiedot vietiin vasta äskettäin, minkä ansiosta levy on nyt paremmin asiakkaiden saatavilla ympäri Suomen.

Flamencokitaristina edelleen yli 70-vuotiaana suurta suosiota nauttiva Juan Martín inspiroitui Pablo Picasson taiteesta vuosikymmeniä sitten ja teki levyn, jonka jokainen kappale pohjautuu johonkin Picasson maalaukseen. Picasso portraits julkaistiin vuonna 1981, tasan 100 vuotta Picasson syntymän jälkeen. Martín taustabändeineen (mm. Simon Phillips rummuissa ja John Gustafson bassossa) yhdistelee levyllä taiturillista ja tulista flamencokitarointia progressiivisen rockin elementteihin kiehtovalla tavalla. Lopputuloksena on vivahteikasta musiikkia, josta löytää uutta monenkin kuuntelukerran jälkeen. Musiikki on Martínille ennen kaikkea voimakkaiden tunteiden välittäjä, aivan samoin kuin maalaustaide oli Picassolle.

p.s. Picasson maalauksista löytyy lisätietoa tämän listan teoksista.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto