Retrosoulia Suomen Turusta! Kaikki palaset ovat maukkaasti kohdillaan: tyylin mukaiset soittimet ja saundi, karismaattinen laulaja ja kaikkinensa napakan letkeä ja vakuuttava meininki. Tiukat rypistykset ja keskitempoiset biisit menevät jalan alle, hitaammat kipaleet vievät tunnelmiin.

Riskialtista hommaahan se on, kun ruvetaan tekemään tätä genreä suomeksi, mutta siinäkin mielessä Punomo klaaraa homman hienosti. Feminismi-anthem Siskot leikittelee perinnetietoisesti ”I got all my sisters with me” -fiiliksellä, olisiko siinä myös hieman kieli poskessa huumoria mukana? Ainakin minä tulkitsen niin.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Vinyylijulkaisu Railo on osa kuvataiteilija Hannu Karjalaisen audiovisuaalista projektia, johon sisältyy musiikkia ja videoita. Videoilla luminen maisema ja jää muuttavat hitaasti muotoaan. Myös sellaisenaan toimivassa musiikissa mielikuvat ohjautuvat kappaleiden nimien (Viima, Routa, Kuura, Railo, Musta jää, Kelirikko ja Sula) avulla syksystä talven kautta kevääseen. Levyllä ei kuulla melodioita tai toistuvia rytmejä, vaan verkkaisesti maalailevaa elektroakustista ambient-musiikkia. Talvisemmissa kappaleissa äänimaisema on painostava ja välillä on kuin kuuntelisi jään ääniä sen alapuolelta. Kevättä kohti tultaessa siirrytään valoisampiin tunnelmiin. Tämän levyn kuuntelemista varten kannattaa varata itselleen rauhallinen ympäristö ja aikaa keskittyä mielikuvamatkaan.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Ensemble Gamut! on vanhaa musiikkia, suomalaista kansamusiikkia, improvisaatiota ja nykyaikaisia äänimaisemia toisiinsa kietova kokoonpano, jonka jäsenille on kertynyt häkellyttävä määrä ammattitaitoa musiikin eri alueilta. Yhtyeen musiikki on lumoavaa, rauhoittavaa, välillä hengästyttävää ja ennen kaikkea aivan omankuuloistaan. Kaksi vuotta kehutun debyyttialbuminsa UT jälkeen yhtye on julkaissut uuden albumin RE, jolta löytyy mm. vanhan Piae Cantiones -kokoelman lauluja uudenlaisina versioina. Yhdellä kappaleella vierailee myös Paleface. Suosittelen pysähtymään tämän levyn äärelle.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Pitkän linjan jazzkitaristi Pat Metheny on urallaan ylittänyt genrerajoja, osannut uudistua, ja yllättääkin. Uusimpana aluevaltauksena on levyllinen klassista kitaramusiikkia. Merkillepantavaa on, että Metheny esiintyy levyllä esisijaisesti säveltäjänä, solisteina kuullaan klassisen kitaran huippunimiä.

Levyn aloittava Four Paths of Light on neliosainen sarja soolokitaralle. Solistina on huikea Jason Vieaux, joka on aiemminkin ollut tekemisissä Methenyn sävellysten kanssa; Vieauxin yksi menestyksekkäimpiä albumeja on Images of Metheny, jolle hän on versioinut Methenyn jazzkappaleita soolokitaralle barokkityyliin.

Kuusiosaisen Road to the sun -teoksen esittää taiturimainen Los Angeles Guitar Quartet, joka on tunnettu innovatiivisesta otteestaan.

Pat Metheny tulkitsee itse levyllä yhden kappaleen, kitaralle sovitetun Arvo Pärtin pianoteoksen Für Alina. Instrumenttina on sekä rakenteeltaan että soinniltaan hämmästyttävä 42-kielinen kitara, joka on ulkomuotonsa perustella nimetty osuvasti Pikassoksi.

Road to the sun on huikean kaunis ja koskettava levy. Ehdoton suositus sekä Pat Methenyn, että klassisen kitaramusiikin ystäville.

Tiiu, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Klassikkokysymys: onko tämä musiikkia? Piipitystä ja surinaa, vastenmielisiä soundeja ja mielivaltaista kakofoniaa, siinä ensivaikutelmat.

Vai onko sittenkään mielivaltaista? Ei tietenkään, kyllä tämä on ihan sävelletty. Tarkemmalla kuuntelulla alkaa hahmottua rakenteita, jopa melodioita, harmonioita ja rytmejä, mutta ennen kaikkea tunnelmia. Ensimmäisessä osassa ollaan kuin seonneen tietokonepelin sisällä, toisessa taas suuren teollisuuslaitoksen konehuoneessa, kolmannessa teollisuuslaitoksen varoitusvalot piippaavat kuin Tsernobylissä. Tai siis tällaisia mielikuvia minulle tuli.

Soundimaailma on retro, mikä osaltaan lisää humoristista vaikutelmaa. Tämä on teille, jotka tykkäätte haastaa itseänne musiikinkuuntelijoina. Suosittelen kuulokkeita. Ei todellakaan joka tilanteeseen tai kivaksi taustamusiikiksi, mutta kyllä tämä musiikillista maailmaa avartaa kummasti.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Nonesuch Recordsilta on ilmestynyt rytmistä energiaa pursuava levy, jolla kuullaan kaksi Steve Reichin ennen julkaisematonta teosta soitinyhtyeelle ja pienelle orkesterille. Erityisesti Runner (sävelletty vuonna 2016) on kuulokuvaltaan sellainen, että sitä voi hyvin suositella heillekin, jotka eivät ole vielä nykytaidemusiikkiin tutustuneet. Teoksissa lyhyitä toistuvia rytmikuvioita soittavat puupuhaltimet, jouset, pianot ja lyömäsoittimet. Susanna Mälkin johtama Los Angeles Philharmonic Orchestra pitää toistuvaa pulssia yllä sitkeästi ja eri soitinryhmistä kuultavat kuviot säilyttävät teokset mielenkiintoisina loppuun asti.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Millaisen musiikillisen muodon saa liito-orava, rapu tai merisiili? Petri Kumelan uudella albumilla Small creatures (Pienet otukset) kuullaan nykymusiikin säveltäjien tekemiä pienoismuotokuvia monen monituisista pikku otuksista soolokitaralla esitettyinä. Kappaleiden tyyli vaihtelee laidasta laitaan, ihan niin kuin niiden kuvaamat kissaa pienemmät otuksetkin eroavat toisistaan. Yksi kelluu tyynesti paikoillaan, toinen kolistelee rytmikkäästi menemään ja kolmas kaartelee metsästyslennollaan. Albumilla on yhteensä 35 lyhyttä sävellystä ja niiden kokonaisuus on monipuolinen ja taiturillinen.

Kumelan tilauksesta tehdyt sävellykset liittyvät Laura Ruohosen kirjoittamiin runoihin ja Erika Kallasmaan laatimiin kuvituksiin uudessa Otus opus -kirjassa.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Vaikka Laura Marling on suomalaisille tuttu lähinnä parista cover-raidasta Pinky Blindersissa, brittiläinen folklaulaja-lauluntekijä on kotimaassaan iso nimi. Marlingin kaikki levyt ovat olleet ehdolla kuta kuinkin kaikkiin sikäläisiin musiikkipalkintoihin. Myös uusin, järjestyksessään seitsemäs sooloalbumi, Song for Our Daughter on jo samalla tiellä. Levyn teemana on äidin antamat elämänohjeet kuvitellulle tyttärelle tai oikeastaan lauluntekijän jälkiviisaat vinkit nuorelle itselleen. Albumi on tuotettu riisutun tyylikkäästi, laulu ja kitara edellä. Levyn ehkä hienoimmassa laulussa Blow by Blow’ssa Marlingin kitara vaihtuu pianoon. Levyä voi suositella Joni Mitchellin ystäville: älykästä, introverttiä ja kaunista.

Heidi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Koronapandemia tuli ja konsertit toisensa jälkeen peruuntuivat. Alttoviulisti Hiyoli Togawan päivittäiseksi rutiiniksi tilanteen käsittelemisessä muodostui Bachin Sarabandejen soittaminen. Tuttuun musiikkiin turvautumisen lisäksi hän tunsi tarvetta luoda myös jotain aivan uutta. Togawa tilasi 11 säveltäjältä teokset, jotka heijastavat korona-ajan tuntoja eri tavoin. Nämä tilausteokset yhdistettyinä Bachin soolosellosarjan osien sovituksiin löytyvät nyt koottuna BIS:in levylle Songs of solitude. Myös suomalaista väriä on mukana Kalevi Ahon sävellyksen muodossa. Tarkempi esittely levystä on luettavissa Ylen artikkelista. Levyä voi kuunnella myös Naxos Music Libraryssä.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Keski-kirjastojen kokoelmassa on häpeällisen vähän ukrainalaista populaarimusiikkia, lähinnä Druktia ja Gogol Bordelloa, joka sekin on oikeastaan yhdysvaltalainen bändi. Somalimerirosvoista nimensä saanut Somali Yacht Club on siksikin tervetullut lisä levyhyllyymme. The Space on psykedeelistä post-metallia soittavan trion kolmas albumi. Sen musiikki on introverttiä, kuulasta ja jotenkin mietteliästä musiikkia. Vaikka albumi on äänitetty ennen sodan puhkeamista, sitä on vaikea kuunnella näissä olosuhteissa pohtimatta, missä bändin jäsenet ovat nyt. Slava Ukraini!

Heidi, Jyväskylänkaupunginkirjasto

Tässä on vuoden kovin esikoislevy! Stoned Statues yhdistelee mm. punkia, heviä ja progea, ja on siksi vähän vaikea lokeroitava, mutta kappaleet ovat kiinnostavia, soitto kulkee tiukasti ja omalaatuinen kokonaisuus pysyy hyvin kasassa. Stoned Statues on hieno osoitus myös siitä, että raskaita riffejä voi vallan hyvin soittaa myös ilman massiivista säröä (vrt. Be’lakor, vaikka muuten tyyli onkin eri). Vaikka bändi ja sen soundi erottuvatkin hienosti englanninkielisestä massasta, olisi kiva kuulla Stoned Statuesilta joskus myös suomenkielistä materiaalia.

Jarmo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Kun on takana niinkin pitkä ja vaiheikas ura kuin Yarilla, ei muistelmia saa mahtumaan alle kuuteen sataan sivuun. Mikäs siinä, tällaista tarinointia lukee mielellään, vähän kuin kuuntelisi baarissa pöytäkaverin lennokkaita juttuja. Sopivan lyhyet luvut houkuttelevat lukemaan vielä yhden.

Väljän kronologisesti etenevä opus keskittyy erityisesti 1970–80-luvuille. Yari raivasi paikkansa Suomen rock-historiaan Se-yhtyeen laulaja-lauluntekijänä. Rokkihommien lisäksi hän on ansioitunut elokuvasäveltäjänä. Genrerajat eivät ole juurikaan Yaria hidastaneet: CV:stä löytyy niin ortodoksista kirkkomusiikkia kuin humppaa Euroviisukarsinnoissa Eläkeläisten kanssa. Ja kaikesta tästä riittää mielenkiintoista kerrottavaa.

Erityisen kiinnostava tämä teos on jyväskyläläiselle lukijalle, sen verran iso rooli Jyväskylällä on ollut Yarin elämäntaipaleella. On sykähdyttävää lukea kirjaa, jonka tapahtumapaikoilla on itsekin käynyt. Paikat ovat toki osittain hävinneet tai vähintään muuttuneet ja kirjassa mainituista henkilöistäkin valitettavan moni siirtynyt tuonilmaisiin.

Yari on lupaillut uutta sooloalbumia lähiaikoina ilmestyväksi. Sitä odotellessa kannattaa tutustua ainakin Se-yhtyeen tuotantoon, josta on viime vuosina saatu ilahduttavasti uusintajulkaisuja uusine saateteksteineen.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Briteistä jysähti jälleen, sillä näiltä ukoilta ei vauhti lopu kesken kaiken! ”Nappisten” uusin levy tarjoilee takuuvarmaa rähinää ja aggressiota kaikille metallisesta metelistä diggaaville.

Tällä kertaa sävellysvastuu lepää ainoastaan basisti Shane Emburyn harteilla ja biiseissä vilahteleekin mukavasti erilaista kikkaa ja progressiota. Mutta eipä hätää, ei Napalm Deathin uusinkaan tuotos vielä täyttä taidemusiikkia ole, vaan homman nimi on edelleen grindaaminen loppuun asti. Hiki haisee, rapa roiskuu ja turpiin tulee. Eikä pelkästään lyriikoissa, joissa ruoditaan maailman tilaa hyvin kriittiseen sävyyn.

Elikkä jos on energiat alhaalla niin tässä täsmälääkettä: farkkuihin lisää reikiä, levy soimaan ja eiku joraamaan!

Tomi, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Tämä romaani sopii hyvin tälle listalle, vaikka ei musiikkiosaston aineistoa olekaan. Kirjailija Suonna Kononen tunnetaan myös muusikkoudestaan: viimeisimmät vuodet hän on luotsannut kantriyhtye Huojuvaa Latoa. Esikoisromaaniinsa hän onkin sitten ladannut valtavan määrän musiikkiviittauksia. Erityisesti progressiivisen rockin tuntijat kokevat kirjaa lukiessa lämpimiä tuntemuksia.

Monella tavalla romukuntoon päätynyt proge-yhtyeen kosketinsoittaja riuhtaisee ja lähtee matkalle kohti Jäämeren rantaa. Tarinassa kuvataan lämpimän humoristisesti keski-ikäisten musamöhisten ja toistensa hapokkaassa seurassa marinoituneiden muusikoiden maailmaa.

Minäkin viihdyin näiden tyyppien seurassa, vaikka välillä jutut olivatkin aika väsyneitä. Semmoisia ne jutut tuppaavat olemaan, kun tie vain jatkuu ja kaikki paremmat jutut on jo kerrottu. Ja seuraavaksi aion ottaa kuunteluun Rick Wrightin soololevyt, joiden olemassaolosta en tiennytkään ennen tämän kirjan lukemista.

Lisävinkki: Huojuvan Ladon uusimmalla levyllä Utopia, Texas on kappale nimeltä Tie päättyy meren rannalle, mikä ei suinkaan ole minkäänlainen sattuma.

Aapo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Kouvolalainen Horizon Ignited julkaisi ensilevynsä After the storm 2017 täysin tee-se-itse meiningillä omakustanteena, mutta laatu puhui puolestaan ja mainio bändi löysi pian kuuntelijoita. Uutukainen Towards the dying lands on tuotannoltaan hiotumpi, mutta jatkaa tutulla ja hyväksi havaitulla melodeath-linjalla. Sekä kitaravalli että laulu vaihtelevat melodisten osuuksien ja murinoiden välillä, ja kappaleissa on mukavasti koukkuja ja vaihtelua.

Jarmo, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Nyt on tarjolla ihanan kevyttä kasaripoppia uudelleenmasteroituna ja herkullisilla lisämateriaaleilla höystettynä! Rick Astleyn debyyttialbumi Whenever you need somebody (1987) julkaistiin laajennettuna kahden cd-levyn versiona toukokuussa 2022. Julkaisusta löytyy koko alkuperäinen albumi uudelleenmasteroituna, laulajan itsensä muokkaamia uusia versioita kappaleista, instrumentaaliesityksiä, aikaisemmin julkaisemattomia valokuvia Astleystä ym. Tupla-cd:ltä löytyy myös ikisuosikki Never gonna give you up hienosti kypsyneenä rauhallisempana pianosäestyksellisenä versiona.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Einvigi on suomalainen yhtye, joka soittaa blackgazea eli black metalin ja shoegazen fuusiota. Yhtye on juuri julkaissut toisen kokopitkän albuminsa Yö kulje kanssani, joka onkin perin kiehtovaa kuunneltavaa. Kahden laulajan voimin toteutetuissa vokaaliraidoissa on paikoin black metalin puolelta tuttua kireää huutolaulua, mutta paljon myös omia korviani enemmän miellyttävää puhdasta laulusoundia. Kappaleissa synkemmät metalliosiot vaihtelevat maalailevan ja tunnelmoivan kitaravetoisen rockin kanssa, mikä luo jännällä tavalla kontrastisen ja samalla toimivan kokonaisuuden. Kappaleet on laulettu suomeksi ja sanoituksissa käsitellään mm. ihmisen suhdetta luontoon ja itseensä.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto

Siitä onkin hetki vierähtänyt, kun musaneuvojan listalla on viimeksi huomioitu suomalaista uutta lastenmusiikkia. Nyt on mitä mainioin tilaisuus korjata asia ja esitellä… The Bätmäns! Yhteisen pihapiirin musiikkiporukan ympärille kasattu yhtye on ollut toiminnassa melkein kymmenen vuotta ja julkaissut muutamia singlejä. Tänä vuonna näki viimein päivänvalon ensimmäinen pitkäsoitto Öisen metsän salaisuudet, joka julkaistiin Suomen luonnon päivänä 27.8.2022. Omien sanojensa mukaan yhtye soittaa kaunista, melodista, hidasta, nopeaa, maalailevaa ja energistä musiikkia koko perheelle. Hyvin monipuolista meininkiä siis tarjolla. Erityisesti hitaammat kappaleet ovat ihanan herkkiä tunnelmanluojia, joiden ääreen on hyvä koko perheen rauhoittua.

Sanna, Jyväskylän kaupunginkirjasto